*

Katrina Harjuhahto-Madetoja Elämä on tarina, jonka kirjoitamme matkan varrella kohtaamiemme ihmisten kanssa.

Länsimetron mallilla ei sote-maakunnassa pärjää

Kun uudet maakunnat järjestäytyvät vuoden 2019 alussa, veikkaan että valinnanvapautta enemmän meitä puhututtaa rahoitus. Maakunnat aloittavat toimintansa valtion tiukassa taloudellisessa ohjauksessa. Kuten muutosjohtaja Markus Sovala totesi Uudenmaan virkamiesjohtoryhmän kokouksessa: valtiolla budjettia ei vaan ylitetä.

Nyt kunnilla on verotusoikeus ja sairaanhoitopiireillä oikeus jälkilaskuttaa kuntia, mikäli menot paukkuvat yli budjetin. Jatkossa ei ole enää tahoa, jolle laskun voisi lähettää, ja pitkäaikaista lainaakaan ei saa ottaa. Maakuntien soten, ympäristöterveydenhuollon ja pelastustoimen on elettävä sillä 17,4 miljardilla eurolla, minkä valtio kohdistaa niille rahoitusta. Väitän, että tämä on isompi muutos - ja joillekin yllätys - kuin moni muu asia tässä uudistuksessa.

Tilanne ei kuitenkaan pelota, koska olemme eläneet nykyisen organisaationi kanssa SoMa-maailmassa jo usemman vuoden ajan. Organisaatiomme nimi on Eteva ja me tuotamme vammaispalveluja 1 300 hengen voimin. Pääasiallinen asiakaskuntamme ovat kehitysvammaiset henkilöt.

Vaikka erityishuoltopiirinä olemme lakisääteinen kuntayhtymä, kuten sairaanhoitopiirit, meillä ei ole jälkilaskutusmahdollisuutta, vaan menot on sopeutettava tuloihin budjetti- eli kalenterivuoden aikana. Mahdollisiin notkahduksiin on reagoitava välittömästi, mikä edellyttää hyvin toimivia ja ajantasaisia tietojärjestelmiä. Ehkä tästä olisi ollut apua Länsimetroakin rakennettaessa. Jälkilaskennalla ei pärjää.

Lisäksi toimimme, kuten useat sosiaalihuollon organisaatiot, jo nyt kilpailluilla markkinoilla. Markkinaosuutemme Uudellamaalla on alle 50 prosenttia ja joka syksyisissä sopimusohjausneuvotteluissa meidän on lunastettava paikkamme palvelun tuottajana. Se edellyttää yhtä aikaa laadukasta ja tehokasta toimintaa – sekä panostuksia tuotteistamiseen, markkinointiin ja viestintään. Toki emme kaikilta osin ole kilpailukykyisiä yksityisen sektorin kanssa, koska esimerkiksi julkisen sektorin työnantajamaksut ja -velvoitteet ovat selkeästi korkeammat kuin yksityisellä puolella.

Olemme jo nyt maakunnallinen organisaatio, itse asiassa toimintamme ulottuu 3 maakunnan alueelle ja toimipisteitä on 22 kunnassa. Yhtymähallituksemme tekee päätöksiä asiakas-, ei kuntalähtöisesti, mikä on yhdenvertaisten palvelujen edellytys. Hallintoa on voitu maakuntamallissa koko ajan keventää, mutta vastaavasti hajaantunut organisaatio aiheuttaa johtamishaasteita erityisesti lähityössä.

Kun aloitin Etevan toimitusjohtajana vuoden 2014 alussa, ylin päättävä elimemme yhtymäkokous (jota maakunnassa vastaa maakuntavaltuusto) edellytti, että laadimme talouden tasapainotusohjelman ja katamme taseeseen aiemmilta vuosilta kertyneen alijäämän 3 vuodessa. Onnistuimme saavuttamaan tavoitteen 2 vuodessa tekemällä 5 prosentin tuottavuusloikan ilman että irtisanoimme tai lomautimme ketään, ja samanaikaisesti henkilöasiakkaiden tyytyväisyys parani. Tämä on vaatinut pieniä ja isoja tekoja: kaksipuoleiseen tulostukseen siirtymisestä tulosalueiden yhdistämiseen, mikä mahdollistaa henkilöstön ristiinkäytön. Siksi uskon vakaasti, että SoMassakin kustannusten kasvua voidaan hillitä 3 miljardia euroa vuoteen 2029 mennessä.

Se ei kuitenkaan onnistu ilman osaavaa ja tietoon pohjautuvaa johtamista, toimintamallien ja palveluverkon uudistamista, digitalisaation hyödyntämistä, moniammatillista työotetta, henkilöstön joustavaa ristiinkäyttöä, yksilöllisiä palveluja ja aitoa asiakaslähtöisyyttä, joka motivoi muutoksiin. Listaa voisi tästä jatkaa pitkäänkin. Itsensä on laitettava likoon. Toisaalta SoMa-malli mahdollistaa osaamisen kehittämisen ja laajentamisen ihan luonnostaan, jos sille annetaan mahdollisuus.

Elämä voi olla jatkossa SoMaa, makeaa se ei välttämättä ole. Mutta paras palkinto sote-ammattilaiselle on, kun asiakas kiittää ja sanoo, että täällä minulla on hyvä elämä.

 

Tämä on 3. blogini sote- ja maakuntauudistusta käsittelevässä blogisarjassani. SoMa on puolestaan uusi lyhenne sote- ja maakuntauudistukselle.

Olen mukana valmistelemassa SoMaa oman organisaationi ohella Uudenmaan maakunnan esivalmistelun virkamiesjohtoryhmässä, neuvottelukunnassa, sote-tiimissä ja vammaispalvelujen valmisteluryhmässä. Lisäksi olen muun muassa sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon valtakunnallisen yhteistyöryhmän, Oma Häme -hankkeen ohjausryhmän sekä Keski-Uudenmaan sote-hankkeen vammaispalveluiden ja kehitysvammahuollon työryhmän jäsen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat