Katrina Harjuhahto-Madetoja Elämä on tarina, jonka kirjoitamme matkan varrella kohtaamiemme ihmisten kanssa.

Jaksaa, jaksaa – sote- ja maakuntauudistus tarvitsee tahtoa ja arjen tekijöitä

Kesäranta 8.2.2005. Istun virkamiehenä Vanhasen I hallituksen politiikkariihessä, jossa ministerit tekevät puolivälin arviointia hallitustaipaleesta. Keskustelussa sivutaan kuntasektorin tilannetta. Menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin, joten tuottavuutta on parannettava. Myös kuntarakenne ja palvelukohtainen optimiväestöpohja puhututtavat ja ratkaisuja haetaan. Maakuntamallikin vilahtaa puheissa. Innostus on käsinkosketeltavaa.

Politiikkariihen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa kerrotaan, että hallitus on päättänyt käynnistää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, jota myös Paras-hankkeeksi kutsutaan. Uudistuksella halutaan parantaa tuottavuutta, varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut sekä vahvistaa kuntien järjestämien palvelujen ohjausta.

Kuulostaako tutulta? Paras-lain myötä Suomeen syntyi laajasti yhteistoiminta-alueita ja sote-palvelujen minimiväestöpohjaksi muodostui noin 20.000 asukasta. Seuraavien hallitusten aikana optimiväestöpohjan suuruudesta käytiin kovaakin vääntöä. Välillä tehtiin kuntauudistusta, välillä sote-uudistusta ja välillä niiden yhdistelmää. Asioiden eteneminen on kuitenkin toistaiseksi kilpistynyt päätösvaiheessa perustuslakiin.

Sipilä I hallitusohjelmassa sote-uudistukselle asetettiin tavoitteeksi vahvistaa perustason palveluita ja turvata ihmisten nopea hoitoonpääsy sekä kaventaa terveyseroja ja hallita kustannuksia. Näissä tavoitteissa sosiaalihuolto loisti poissaolollaan, mutta tältä osin tilanne on parantunut hallituskauden edetessä.

Tavoitteita on muutenkin hallituskauden edetessä täsmennetty. Keskiöön on noussut erityisesti kustannusten hallinta: menojen kasvua halutaan hillitä siten, että se olisi 0,9 prosenttia nykyisen 2,4 prosentin sijaan vuosina 2019-2030.

Nyt ei kuitenkaan puhuta enää pelkästään sote-uudistuksesta, vaan Suomeen ollaan luomassa uutta, 18 maakuntaa käsittävää hallinnollista tasoa valtion ja kuntien väliin. Samaan aikaan valmistellaan sote-palvelujen valinnanvapautta, mikä tarkoittaa, että asiakas voi tiettyjen palvelujen osalta itse päättää, mistä ne hankkii. Myös sote-palvelujen rahoitusmalli muuttuu merkittävästi. Esimerkiksi kunnallisveroprosentti laskee huomattavasti, kun valtio kerää sote-rahoituksen omassa verotuksessaan. Vastaavasti entistä useampi meistä alkaa maksaa valtionveroa.

Sote- ja maakuntauudistuksessa optimiväestöpohjaksi on muodostunut maakunta, jossa pienimmillään on alle 100.000 asukasta ja suurimmillaan 1,6 miljoonaa asukasta. Samat ratkaisut eivät todellakaan toimi Kainuussa ja Uudellamaalla, mutta silti tarvitaan myös kansallisia linjauksia.

Uudistusta tarvitaan, sillä taustalla olevat syyt ja ongelmat eivät ole poistuneet. Kuntasektorin menot ovat kasvaneet tuloja nopeammin vuodesta 2002 eli rahat eivät vain riitä, väestön ikärakenteen muutos kiihtyy 2020-luvulla, perustuslain takaama yhdenvertaisuus ei toteudu kansalaisten, asuinalueiden, kuntien ja maakuntien välillä, digitalisaatiota ei hyödynnetä riittävästi, peruspalvelujen tila on edelleen heikentynyt, järjestelmä on pirstaleinen, mikään taho ei kanna kokonaisvastuuta asiakasprosessista eikä kansallisella tasolla ole riittävästi yhteismitallista tietoa kokonaisuuden johtamiseen ja ohjaamiseen.

Elämme nyt uudistuksen esivalmisteluvaihetta. Joissakin maakunnissa tämä on tarkoittanut maakunnallisten sote-kuntayhtymien perustamista, meillä Uudellamaalla on päästy valmisteluryhmien nimeämisvaiheeseen.

Maakuntavaalit järjestetään 28.1.2018. Vasta uusi maakuntavaltuusto pystyy tekemään virallisia päätöksiä, joten kaikki ei todellakaan ole valmista 1.1.2019.

Sote- ja maakuntauudistuksen myötä 215.000 ihmisen työnantaja muuttuu. Meillä uudistuksen valmistelijoilla on suuri vastuu siitä, että nämä ihmiset pysyvät motivoituneina ja työkuntoisina. Uudet organisaatiotasot ja –rakenteet eivät takaa sitä, että pystymme tarjoamaan 5,5 miljoonalle suomalaiselle toimivat sote-palvelut siirtymävaiheessa. Sen voivat taata vain muutoksen keskellä elävät työntekijät.

 

Tämä oli toinen blogi sote-uudistusta koskevassa blogisarjassani. Seuraavan teemana on valinnanvapaus.

Olen mukana valmistelemassa sote- ja maakuntauudistusta oman organisaationi ohella Uudenmaan maakunnan esivalmistelun virkamiesjohtoryhmässä, neuvottelukunnassa ja sote-tiimissä. Lisäksi olen muun muassa sote- ja maakuntauudistuksen toimeenpanon valtakunnallisen yhteistyöryhmän, Oma Häme -hankkeen ohjausryhmän sekä Keski-Uudenmaan sote-hankkeen vammaispalveluiden ja kehitysvammahuollon työryhmän jäsen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit ()

Elina Parviainen

"Uudet organisaatiotasot ja –rakenteet eivät takaa sitä, että pystymme tarjoamaan 5,5 miljoonalle suomalaiselle toimivat sote-palvelut siirtymävaiheessa. Sen voivat taata vain muutoksen keskellä elävät työntekijät".

Tämä on rehellisesti sanottu. Kysyn kuitenkin miten välijohdon tuki ja ohjaus on suunniteltu hoidettavan muutoksen aikana? Käsittääkseni he ovat kaikista puristavimmassa paikassa kun ei niin selvät ohjeistukset ja toimintatavat ovat arkipäivää ja heidän vastuualueellaan arjen työtä tekevät työntekijät koettavat selvitä heille osoitetuista tehtävistä jatkuvan muutoksen keskellä? Ts. näkyy loppuasiakkaalle palvelun laadussa. Kuinka kuntasektori hoitaa työresurssien mitoituksen? Miten tutkitaan ja perustellaan resurssien toteutus työmäärän vaihdellessa vuosittain (?) Tarvittavien resurssien määrä suhteessa perustehtävään?Kriteerit? Mistä joustot tulevat? Onko yksityisen ja kunnallisen puolen resurssointi ja laatumääritykset samat? Saattaisin kuvitella että välittömästi alkaa yksityisen ja kunnallisen palvelun vertailu. Mitä vertaillaan? Huomioidaanko muutakin kuin läpivirtaus ja kustannukset toteutetun palvelun tuotosta? Puhutaan paljon työhyvinvoinnista ja hyvästä johtajuudesta. Millainen on ihannekuva hyvästä johtajuudesta Sote uudistuksen alkaessa vaikuttaa 215.000 työntekijän arkeen kunnallisella puolella?

Toimituksen poiminnat