Pelekääkkö nää peltipolliisia – oma autosi voi kohta olla sellainen

Ministeri Anne Berner julkisti eilen esityksensä autoverouudistuksesta ja väyläyhtiöhankkeesta. Julkisen keskustelen määrään nähden on hyvä muistaa, että tämä on vasta esitys, ei nykyisen hallituksen linjaus. Poliittisessa sitoutumisessa ollaan vielä kaukana vaikkapa edellisen hallituksen kuntauudistuksesta ja sekin kaatui matkan varrella.

Vaikka esityksessä paikannuslaitteen rinnalle on tullut aikaan sidottu maksu, jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli Jorma Ollilan vetämän työryhmän ehdotukseen vuodelta 2012. Tuolloin jokaiseen autoon esitettiin GPS-paikanninta, jonka keräämien tietojen pohjalta auton omistaja maksaisi veroa sen mukaan, missä hänen ajoneuvonsa liikkuisi. Työryhmä esitti myös, että Suomi jaettaisiin verovyöhykkeisiin, joiden perusteella vero määräytyisi.

Tämän kaiken taustalla on siis ajatus suomalaisen Graalin maljan eli uuden Nokian löytämisestä, vaikka uudistus onkin puettu ensisijaisesti tiestön ylläpidon kaapuun. Vempeleiden verkosto (englannaksi Internet of Things) tarjoaa ennen näkemättömiä liiketoimintamahdollisuuksia – mutta samalla vastaavasti tietoturva- ja tietosuojahaasteita. Kansalaisten tietosuoja on EU:n erityisessä suojeluksessa ja esityksen mukaisen yksityisen tiedon kerääminen itse kustakin autoilijasta on vahvasti uuden tietosuoja-asetuksen hengen vastaista.

Valitettavasti julkisen talouden jonkinlaisena asiantuntijana on myös aika mahdotonta nähdä, miten mahdollinen väyläyhtiö varmistaisi tiestön kunnon edistämisen ja nykyisen korjausvelan purkamisen ilman kansalaisille aiheutuvia lisäkustannuksia. Toki ministeri kutsuikin meitä auton käyttäjiä eilen asiakkaiksi, jolloin ajatus käyttömaksujen ja maksamiemme verojen erkanemisesta toisistaan on jo ajatuksellisesti sisäänrakennettu esitykseen.

Itseäni uudistuksessa huolestuttaa maksutaakan lisääntymisen ohella eniten tasa-arvo. Maaseudulla on pääosin ajettu julkinen liikenne alas – lukuun ottamatta koulu- ja muita lakisääteisiä kuljetuksia – ja samanaikaisesti palvelut ovat karanneet kymmenien kilometrien päähän. Niissä olosuhteissa ei yksinkertaisesti voi pärjätä ilman omaa autoa. Keskieläke Suomessa on noin 1.600 euroa, mikä tarkoittaa, etteivät esimerkiksi eläkeläiset pysty investoimaan uusiin autoihin, vaikka autovero poistuisikin. Ensin yhteiskunta vie lähipalvelut ja tarjoaa seuraavaksi lisämaksulappua siitä, että pääset vaikkapa terveyskeskukseen. Ei kuulosta oikeudenmukaiselta. Sama koskee työttömiä, jotka velvoitetaan ottamaan työtä vastaan hyvin kaukaakin kotoa. Jos matkakustannukset syövät ison osan käteen jäävistä ansioista ja matka-aika on lisäksi pois perheeltä ja harrastuksilta, niin odotettavissa on motivaation puutetta ja lisääntyneitä mielenterveysongelmia.

Ymmärrän senkin, että jos ja kun sähköautot lisääntyvät, polttoaineveron avulla ei enää ratkaista rahoituskysymyksiä. Kannattaisi kuitenkin ottaa aikalisä ja etsiä kestäviä, kustannusneutraaleja ja tasa-arvoa edistäviä tulevaisuuden ratkaisuja. Jo nyt on poliittisesti mahdollista päättää, että valtio käyttää nykyistä enemmän rahoitusta tiestön ylläpitoon – tämähän on eduskunnan käsissä. Polttoainevero puolestaan huolehtii siitä, että suuripäästöisten autojen verorasitus on suurempi kuin vähäpäästöisten. Autoverostakin voidaan luopua nostamalla polttoaineveroa, jos tämä nähdään keskeisenä tavoitteena.

Julkisen keskustelun käynnistyessä mieleeni tuli heti uusi innovaatio. Kun autossa on jatkossa paikannuslaite, ei tarvita enää peltipoliiseja, koska jokainen auto voi sellaisena toimia. Mitataan vain tietty lähtöpiste ja päätepiste, ajettu matka ja käytetty aika. Jos nämä eivät vastaa nopeusrajoitusta, niin sakkolappu rapsahtaa kotiin postitse. Tätä odotellessa.

KatrinaHarjuhahto-Madetoja
Jyväskylä

Aktiivinen järjestö- ja vapaaehtoistoimija. Sote-veteraani. Digitalisaation ja robotiikan puolesta puhuja. Konsultti ja valmentaja. Hallitusammattilainen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu